Vaihda kieleksi suomi Change language to English
Sky Climbers

Päiväkirja

Anne-Mari ensimmäisenä suomalaisnaisena Everestin kolmosleirissä

Kirjoittanut SkyClimbers Team 30. huhtikuuta, 2010 — Comments

Anne-Marin kiipeily on sujunut erinomaisesti ja aikataulusta edellä. Anne-Mari saavutti ensimmäisenä suomalaisnaisena Everestin ykkösleirin (6000m), kakkosleirin (6400m) ja kolmosleirin (7200m). Tällä hetkellä Anne-Mari on takaisin perusleirissä valmistautumassa viimeiseen todelliseen koitokseen, Everestin huipulle kiipeämiseen.


Armotonta ketutusta

Kirjoittanut SkyClimbers Team 29. huhtikuuta, 2010 — Comments

Käytämme Sky Climbers -tiimin kanssa päivittäin vähintään normaalin työpäivän verran tunteja videomateriaalin kuvauksiin ja leikkauksiin. Osa tästä materiaalista työstetään videopäiväkirjoiksi, jotka julkaistaan mm. näillä nettisivuilla. Tälläkin hetkellä meillä on kuvattuna mielenkiintoista materiaalia roppakaupalla ja palamme halusta päästä näyttämään ne teille.

Aina kaikki täällä yli 5000 metrin korkeudessa ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Tämä päivä on hyvä esimerkki päivästä, jolloin olisi ollut parempi jäädä makuupussiin vaikka lukemaan maailman turhanpäiväisintä romaania. Päivää ei nimittäin olisi voinut käyttää turhemmin kuin me tänään.

Kuvasimme eilen mielestämme mielenkiintoisen haastattelun Anne-Marista ja kuinka hän on jo nyt tehnyt historiaa olemalla ensimmäinen suomalainen nainen, joka on saavuttanut Everestin ykkösleirin (6000m), kakkosleirin (6400m) ja kolmosleirin (7200m). Olemme kaikki innoissamme kiipeilyn sujuvasta ja nopeasta etenemisestä. Koska jaettu ilo on paras ilo, halusimme myös jakaa uutiset ja kuulumiset retkikuntaamme seuraavan yleisön kanssa. Video editoitiin heti kuvausten jälkeen ja kaikki näytti hyvältä.

Siitä se seinä sitten nousikin pystyyn.

Lähetämme videot, päiväkirjat ja kuvat Suomeen satelliittiyhteyksien kautta. Yhteydet toimivat yleensä hyvin, mutta lähetys on toki melko hidasta. Aloitimme lähetyksen tänään hyvissä ajoin. Ajattelimme, että video olisi julki viimeistään aamupäivän aikana. Noin puolentoista tunnin lähettämisen jälkeen yhteys katkesi ja kaikki siihen mennessä lähetty materiaali haihtui höyrynä jonnekin bittiavaruuteen. No ei siinä mitään, on näin käynyt ennenkin. Yritetään uudestaan vaan. Jälleen vierähti kaksi tuntia ja video latautui hitaasti mutta varmasti. Hyvä tästä vielä tulee. Rahaa oli tässä vaiheessa kulunut lähettämiseen jo noin 80 euroa eikä mitään konkreettista oltu vielä saatu perille Suomeen. No, ei auta lannistua. Sormet ristissä seurasimme latauspalkin kasvamista hitaasti pykälä kerrallaan. Puoli tuntia myöhemmin yhteys katkesi jälleen. Olimme nyt käyttäneet lähetykseen 100 euroa eikä yhtään osaa oltu saatu Suomeen. Ai että meitä alkoi ketuttaa. Monen tunnin työ ja tulos ei näy missään.

Nyt päivä oli jo kääntynyt reilusti iltapäivän puolelle, pilvet täyttäneet taivaan ja satelliittimodeemien sekä tietokoneidemme akut melkein tyhjät. Uuteen yritykseen ei enää tänään olisi mahdollisuutta, vaikka kuinka kiroaisimme ja hakkaisimme läppäriämme jäätikköön. Jätetään laitteet siis ehjäksi, niellään kiukku ja ketutus ja uskotaan, että huomenna onni olisi paremmin myötä. Mutta jos ei huomennakaan videota saada läpi, niin PRKL sitten kyllä jäätikkö sulaa.

Ahem… tämän päivän kovan työn tuloksena siis esitämme teille tämän turhautumista uhkuvan blogin. Lohdutuksena sentään muutamia kuvia paremmilta päiviltä kuin tämä päivä. Palaillaan huomenna.


Kuolema Everestillä

Kirjoittanut SkyClimbers Team 27. huhtikuuta, 2010 — Comments

Saimme tänään ikäviä uutisia Everestin pohjoispuolen reitiltä. Ylemmän perusleirin ja pohjoissolan ykkösleirin välissä, hieman alle 7000 metrin korkeudessa on tänä aamuna tapahtunut lumivyöry, joka on vaatinut yhden kiipeilijän hengen. Yksityiskohdat ovat vielä epäselviä, mutta tiedämme, että menehtynyt kiipeilijä on unkarilainen ja että hän kiipesi Asian Trekkingin asiakkaana. Tietääksemme loukkaantuneita ei ole.

Onnettomuus on tapahtunut suurin piirtein samalla kohtaa kuin ensimmäinen kautta aikain ihmishengen vaatinut onnettomuus Everestillä. Vuonna 1921 lumivyöry vaati useamman Sherpan hengen juuri pohjoissolaan vievällä reitillä. Lumivyöryt ovat huomattavasti yleisempiä Everestin pohjoispuolen reitillä, kun taas täällä etelässä ne ovat hyvinkin harvinaisia.

Kerromme lisää tietoa tapahtuneesta, kun ja jos niitä tänne eteläpuolen perusleiriin saamme.


Kävimme menestyksekkäästi kolmosleirissä (7200m)

Kirjoittanut SkyClimbers Team 26. huhtikuuta, 2010 — Comments

Torstaina aloitettu valmisteleva kiipeilyurakka ylös vuorelle meni erittäin hyvin. Anne-Mari kiipesi torstaina aikaisin aamulla suoraan perusleiristä kakkosleiriin (6400m). Kyllä huomaa, että keho on alkanut sopeutua korkeuden tuomiin rasituksiin ja pystyy nyt toimimaan tehokkaammin korkeassakin ilmanalassa.

Näkymää kakkosleiristä kohti Nuptsea

Näkymä Lhotse-seinämälle kakkosleirin yläpuoliselta jäätiköltä

Kakkosleiri jäätikön reunalla

Kuten jo viimeisessä videopäiväkirjassa hehkutimme, Anne-Mari kiipesi kakkosleiriin ennätysnopeasti. Vaikka vuorikiipeily ei missään nimessä ole kilpailua, on nopeus silti tärkeä turvallisuutta lisäävä tekijä. Erityisesti reitti perusleirin ja ykkösleirin välillä eli käytännössä siis Khumbun jääputouksen kiipeäminen, on melko vaarallinen.

Jussi ylittää railoa Khumbun jääputouksella

Syvän sininen railo. Syvyyttä railolla on yli 50 metriä.

Jussi Khumbun jääputouksella

Jääputous on melko epävakaa ja jopa kerrostalon kokoisia jäälohkareita sortuu päivittäin. Ryhmä jääputouksen hyvin tuntevia Sherpoja, ns. "jääputoustohtoreita" työskentelee jääputouksella päivittäin ja ylläpitää kiipeilyreittiä. Tiedämme siis hyvin reitin vaarallisimmat kohdat ja pyrimme aina liikkumaan noiden kohtien läpi mahdollisimman nopeasti. Luonnollisestikin, mitä vähemmän aikaa noiden kohtien ylittäminen vie, sitä turvallisempaa se kiipeilijälle on. On myös huomattu, että jääputouksella tapahtuu eniten sortumia hieman pimeän jälkeen eli alkuyön tunteina. Tuon vuoksi ajoitamme liikkumisemme jääputouksella aamuyöhön ja aamuun.

Railo Khumbun jääputouksella. Railossa oleva lohkare on kuorma-auton kokoinen.

Olemme tähän mennessä kiivenneet ja laskeutuneet koko jääputouksen läpi yhteensä neljä kertaa ilman ongelmia. Jääputous on ollut hiljainen. Silti joka kerta jääputous näyttää erilaiselta ja kiipeilyreitti on muuttunut. Joitakin alueita ei edes tunnista entiseksi, sillä niin suuria lohkareita tai kokonaisia seinämiä on sortunut. Mutta se täytyy sanoa, että vaarallisuudestaan huolimatta jääputous on varmasti yksi kauneimmista koskaan näkemistämme luonnonmuokkaamista maisemista. Toivomme vain, että pystyisimme ikuistamaan tuon kauneuden myös kameroilla. Tähän mennessä emme oikein ole uskaltaneet pysähtyä kuvaamaan muuta kuin turvallisimpiin kohtiin.

Jäätikköä kakkosleirin vieressä. Jäätornit ovat n. 10-15 metriä korkeita.

Jäätikön kauneutta

Tämän neljäpäiväisen kiipeilyurakan päätarkoitus oli kiivetä kolmosleiriin 7200 metrin korkeuteen. Anne-Mari saavutti kolmosleirin lauantaina ja Jussi ja Lhakpa sunnuntaina.

Lhakpa kolmosleirissä

Kukaan meistä ei yöpynyt kolmosleirissä, sillä siellä yöpyminen olisi tässä vaiheessa turhaa kehon rasittamista. Toki vielä on kiipeilijöitä, jotka liputtavat vanhan tavan puolesta ja yöpyvät kolmosleirissä. Varsinaisesti kuitenkin vain ilman lisähappea huipulle kiipeävät tarvitsevat kolmosleirissä yöpymisen. Meille, jotka aloittavat lisähapen käytön ennen nelosleiriä, ei kolmosleirissä yöpymisestä ole hyötyä. 7200 metrin korkeus on kuitenkin jo niin paljon, että elimistö ei enää sopeudu siihen korkeuteen vaan hitaasti vain syö itseään. Siksi koimme, että kolmosessa yöpymisestä toipuminen kestäisi liian kauan ja ei toisi meille mitään hyötyä.

Lhakpa laskeutuu jääseinämää Khumbun jääputouksella

Miksi sitten edes vaivauduimme kiipeämään kolmosleiriin? Osa tiimeistä ei kiipeä sinne ennen kuin vasta huippuyrityksellä. Reitti kolmosleiriin on hyvin erilainen kuin reitti perusleirin ja kakkosleirin välillä. Myös sääolosuhteet muuttuvat rajusti ja kiipeilijät altistuvat kovemmille tuulille ja kylmemmille lämpötiloille kuin aikaisemmin. Koko kiipeilyn luonne siis muuttuu paljon haastavammaksi. Halusimme saada mahdollisuuden tutustua reittiin, altistaa kehomme uusille kiipeilyn haasteille jyrkällä seinämällä ja tietysti testata varusteitamme. Ennen huippuyritystä on tärkeää tietää mitä vaatetusta kantaa mukanaan ja mitä kiipeilyvarusteita reitillä tarvitsee. Ylös ei halua kantaa yhtäkään ylimääräistä grammaa.

Khumbun jääputouksen haasteita

Reitti kakkosleiristä kolmosleiriin alkaa helpolla jäätikkökävelyllä.

Lhakpa ylittää railoa Khumbun jääputouksella

Näemme Lhotsen seinämän, jolla kolmosleiri sijaitsee, koko ajan.

Näkymä kakkosleiristä Lhotse-seinämälle

Itse asiassa näemme myös itse kolmosleirin, joka näyttää olevan vain kivenheiton päässä. Kirkas vuoristoilma tekee tepposet ja viiden tunnin matka tuntuu olevan vain pienen sprintin päässä. Kakkos- ja kolmosleirin välillä on korkeuseroa 800 metriä, josta n. 500 metriä on jyrkkää Lhotse seinämää, loput kävellään jäätiköllä lähestyttäessä seinämää. Seinämän juuren saavuttaminen kestää tunnista-kahteen. Anne-Mari koki jäätikkökävelyn erittäin helpoksi ja suoriutuikin siitä nopeasti. Jussille kävely taas tuntui tappavan tylsältä ja henkisesti haastavalta. Tuo on ollut hänen haasteensa koko retkikunnan ajan. Teknisesti helpot osuudet tuntuvat tylsiltä ja vievät henkisen haastavuuden takia paljon aikaa.

Varsinainen kiipeily alkaa seinämän juurelta. Heti alkuun noustaan n. 10 metriä korkea pystysuora osuus, joka vie kiipeilijän hieman loivemmalle pääseinämälle.

Kiipeilyä lähellä kolmosleiriä 7200 metrin korkeudessa. Taustalla Yellow Band (keltainen kivimuodostuma) ja Geneva Spur (kallioinen osa)

Tänä vuonna Everestillä on poikkeuksellisen vähän lunta ja selvimmin tämä näkyy Lhotsen seinämällä. Kohdissa, jotka normaalisti ovat lumen peitossa, on nyt erittäin kovaa sinistä jäätä. Tuo tekee kiipeilyn haastavammaksi ja raskaammaksi, sillä askelmia ei pääse syntymään.

Jussi ja takana Lhotsen seinämää

Sinisen jään alueilla jokainen kiipeilijä joutuu olemaan jäärautojen etupiikkien varassa ja tämän tuntee pohjelihaksissa. Olemme seinämällä aina kiinni köysissä, jotka Sherpa-tiimi on seinämään kiinnittänyt. Turvallisuudesta ei siis tingitä. Kiipeily seinämällä on tasaista rankkaa puurtamista. Vain harvoin pystyy ottamaan yli kymmentä askelta ennen kuin keho huutaa taukoa. Siinä levätessä voi sitten vilkuilla taakse avautuvaa maisemaa kohti Himalajan muita jättiläisiä ja alapuolelle jäävää kakkosleiriä ja Hiljaisuuden Laaksoa. Välillä reitti siirtyy jäältä lumelle mutta suurin osa matkasta kolmosleiriin ollaan jäällä. Meistä oli aika mahtavaa päästä kiipeämään noin puolikilometriä jyrkkää jääseinämää. Ja lopulta kolmosleiri on vasta tämän jääseinämän puolessavälissä eli toinen puolisko jää odottamaan huippuyritystämme kun kiipeämme nelosleiriin.

Kolmosleiri sijaitsee pienellä jääkielekkeellä, johon kaivamme muutamalle teltalle pienen, hieman vähemmän jyrkän alustan. Vielä emme telttoja pystyttäneet, sillä Lhotse-seinämän kovat tuulet repisivät teltat riekaleiksi ennen huippuyritystämme. Anne-Mari saavutti kolmosleirin väsyneenä mutta onnellisena.

Anne-Mari kakkosleirissä juuri palattuaan kolmosleiristä 7200 m korkeudesta

Hänelle kolmosleirin saavuttaminen merkitsi samalla oman korkeusennätyksen tekemistä. Leiristä avautuu upea näkymä alas Hiljaisuuden Laaksoon. Kaukana alapuolella näkyvät kakkos- ja ykkösleirit, vuoret Pumori ja Cho Oyu. Yläpuolella näkyy kuuluisa 'Yellow Band', joka on Everestin eteläseinämän poikkimenevä kellertävä kivimuodostuma. Reitti ylöspäin kulkee tuon kivimuodostuman poikki. Everestin huippua ei täältä näe, mutta kovien tuulten huipulta nostattama lumipilvi paljastaa sen sijainnin. Se tuntuu olevan yllättävän lähellä.

Näkymä Hiljaisuuden Laaksosta kohti Everestiä ja Lhotsea. Everest on kuvan vasemmassa reunassa, Lhotse takana oikealla. Lhotsen seinämä on valkoinen jääseinämä lähellä kuvan oikeaa reunaa.

Anne-Mari laskeutui kolmosleiristä siellä vietetyn pienen juomatauon jälkeen. Alastulo oli nopeaa köysiä pitkin laskeutumista. Seinämän kiipeäminen kesti n. neljä tuntia ja sen laskeutuminen vain tunnin. Helpotuksesta pystyi huokaamaan vasta seinämän juurella kun jalat olivat taas tukevasti ja turvallisesti maan (eli jäätikön) pinnalla. Kolmosleirissä käynnin jälkeen Anne-Marilla oli edessä yksi lepopäivä kakkosleirissä, jonka aikana hän pystyi seuraamaan Jussin ja Lhakpan urakkaa kohti kolmosleiriä.

Kakkosleiri (6400m) kevyen lumisateen jälkeen

Kakkosleiri juuri ennen auringonlaskua

Jussi ja Lhakpa kiipesivät kolmosleiriin sunnuntaina erittäin kylmässä ja kovatuulisessa säässä. Tuuli oli niin kova, että seinämällä joutui tuulen puuskissa kyyristymään köysiin kiinni, jotta tuuli ei riepottelisi kiipeilijää. Lumi pöllysi kaikkialla ja eteneminen oli tuulen takia hidasta ja haastavampaa kuin olisimme halunnneet. Jouduimme olemaan todella tarkkoja ja huolellisia aina köysiin kiinnittyessämme. Tarkoituksemme oli kuvata materiaalia dokumenttielokuvaan mutta sääolosuhteiden takia kuvaus jäi minimiin. Kaikki huomiomme ja energiamme kului kiipeilyyn ja sääolosuhteista selviämiseen. Hansikkaan pudottaminen näissä olosuhteissa olisi tarkoittanut varmaa paleltumaa. Jotain hyötyä kovasta säästä kuitenkin oli. Seinämällä oli lisäksemme vain muutama kiipeilijä ja saimme harvinaisen kokemuksen kiivetä kuuluisalla Lhotsen seinämällä melkein kahdestaan. Siinä oli entisaikojen Everest-pioneerien tuntua. Viiden tunnin kiipeämisen jälkeen saavutimme kolmosleirin paikan melko uupuneina. Kovassa tuiskussa söimme muutaman suklaapatukan, joimme termarissa lämpimänä pysyneet Hartsportit ja otimme pari valokuvaa ennen kuin aloitimme laskeutumisen alkavassa lumisateessa.

Jussin uupunut omakuva kolmosleirissä

Lhakpalle seinämän kiipeäminen oli hyvin tunteellinen kokemus, sillä hänen veljensä menehtyi tällä seinämällä v. 2007 pudottuaan köysistä. Päivä ei siis ollut helppo fyysisesti eikä henkisesti mutta sitäkin tärkeämpi etenemisessämme kohti Everestin huippua.

Lhakpa ykkösleirissä

Tiimimme on nyt laskeutunut turvallisesti takaisin perusleiriin. Olemme kaikki erittäin onnellisia menestyksekkään kolmosleirissä käynnin jälkeen, sillä tämä tarkoittaa tiimimme olevan kaikinpuolin valmis huippuyritykseen. Olemme ensimmäinen tiimi Everestin eteläpuolella, joka on jo nyt valmis huippuyritykseen. Etenemisemme on siis ollut oikein onnistunutta. Nyt odotamme tuulten tyyntymistä huipun läheisyydessä ja sitä myötä köysien fiksaamista kiipeilyreitille kohti huippua. Todennäköisesti meillä on nyt edessä kymmenisen päivää rentoutumista ja palautumista täällä perusleirissä ennen kuin huippuyritys on edes teoreettisesti mahdollinen. Seuraamme muiden tiimien etenemistä ja ennen kaikkea pidämme huolen, että olemme kaikki huippukunnossa ja -iskussa, kun mahdollisuus huipulle kiipeämiseen tulee. Tavoitteemme on olla ensimmäinen tiimi huipulla tänä vuonna.

Näkymä ykkösleiriin Hiljaisuuden Laaksossa

Lähetämme lähipäivinä videon matkasta kolmosleiriin, jotta pääsette kaikki nauttimaan Lhotse-seinämän karunkauniista maisemista.


Jussin terveiset Camp 2:sta (6400m)

Kirjoittanut SkyClimbers Team 25. huhtikuuta, 2010 — Comments

Jussi soitti tänään Suomeen. Jussi ja Lhakpa olivat käyneet tänään onnistuneesti nousemassa kolmosleiriin 7200 metrissä. Anne-Mari kävi siellä jo eilen. Nousun suhteen tiimi on edellä alustavia aikatauluja.

Tiimi on totuttanut kehonsa korkeaan ilmanalaan. Huomenna koko tiimi saapuu takaisin perusleiriin, jonka jälkeen seuraava etappi onkin sitten Everestin huippu.

Kaikki voivat hyvin. Nousu oli rankka, ja lopulta kaikki olivat väsyneitä mutta onnellisia saavutuksestaan. Huomenna kuulette lisää, miten nousu sujui.