Vaihda kieleksi suomi Change language to English
Sky Climbers

Päiväkirja

Videopäiväkirja 22.4.2010

Kirjoittanut SkyClimbers Team 22. huhtikuuta, 2010 — Comments

Anne-Mari aloitti nelipäiväisen kiipeilyurakan kohti kolmatta leiriä 7300 metrin korkeudessa, Jussi ja Lhakpa jäivät vielä tänään lepäämään perusleiriin.


Valmistautuminen kiipeilyyn

Kirjoittanut SkyClimbers Team 21. huhtikuuta, 2010 — Comments

Seuraava rotaatio vuorelle eli siis valmisteleva kiipeilyurakka kohti kolmosleiriä alkaa torstaina aamuyöstä. Anne-Mari lähtee matkaan klo 04:00 aamulla muun Altitude Junkies -tiimin mukana. Hänen suunnitelmissaan on kiivetä aamun aikana suoraan kakkosleiriin 6400 metrin korkeuteen. Matka jääputouksen yli ykkösleiriin kestänee n. kuusi tuntia. Tuo on matkan fyysisin ja vaarallisin osuus. Jääputouksella ei yleensä pidetä lyhyitäkään lepotaukoja, vaan kiipeilijät etenevät lähes yhtäsoittoa. Ykkösleiriin päästyään tiimi voi hengähtää ja nauttia nestettä ja naposteltavaa. Olemme jättäneet ykkösleiriin yhden teltan lepotuokioita varten. Kovin pitkää lepotaukoa ei kuitenkaan kannata pitää, sillä mitä pidemmälle päivä etenee, sitä kuumemmaksi Hiljaisuuden laakso auringon paahteessa muuttuu. Edessä on kuitenkin vielä vähintään kahden tunnin kiipeäminen kakkosleiriin.

Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, Anne-Mari saapuu kakkosleiriin hieman puolenpäivän jälkeen eli sopivasti lounasaikaan. Tiimillämme on kokki jo valmiina kakkosleirissä eli lounas on todennäköisesti jo tulella tiimin saapuessa leiriin. Anne-Mari viettää kakkosleirissä torstain ja perjantain. Lauantaina suunnitelmissa on kiivetä kolmosleiriin 7300 metrin korkeuteen. Kolmosessa ei kuitenkaan yövytä tässä vaiheessa, sillä noin korkealla yöpymisen hyödyt keholle ovat kyseenalaiset ja todennäköisesti yöpyminen vain rasittaisi kehoa nyt turhaan. Tarkoituksena on viettää kolmosessa tunti tai pari ja sen jälkeen laskeutua takaisin kakkosleiriin. Anne-Marin on määrä palata perusleiriin sunnuntaina.

Jussi kävi tänään lääkärissä kylkivaivansa takia. Vaiva tutkittiin nyt tarkemmin, sillä haluttiin tietää, onko vika kyljen lihaksissa vai keuhkoissa. Keuhkojen hapenottokyky ja ilman kulku keuhkoissa testattiin sekä samalla mitattiin veren happisaturaatio. Mittausarvot olivat erinomaiset eli keuhkoista ei löytynyt vikaa. Hapenotto oli hyvä ja ilma myös kulki kauttaaltaan hyvin läpi keuhkojen. Myös happisaturaatio oli kiitettävällä tasolla eli Jussin keho on kaikin puolin sopeutunut hyvin korkeuteen. Kylkivaiva on siis kylkiluiden välisissä lihaksissa, jotka ovat venähtäneet. Vaiva voi olla kivulias, mutta vaarallinen se ei ole eikä se estä kiipeilyä. Jussi sai siis luvan kiivetä heti niin halutessaan.

Lhakpan yskä on pahentunut ja hän vieraili lääkärin luona tänään Jussin kanssa. Aiemmin aloitettu lääkitys ei ollut tepsinyt ja lääkitys vaihdettiin nyt toiseen. Lääkäri määräsi Lhakpalle lepoa keskiviikon ja torstain, jotta he pääsevät näkemään, miten uusi lääkitys tepsii. Varsinaisesti kiipeily ei aiheuttaisi Lhakpalle vaaraa, mutta mikäli kyseessä on virusinfektio, voisi se kehittyä pahemmaksi rasituksen alla. Lhakpa jää siis lepäilemään perusleiriin vielä torstaiksi ja Jussi päätti jäädä Lhakpan seuraksi, koska mitään kiirettä ei vielä ole. Lhakpan ja Jussin suunnitelmana on kiivetä kakkosleiriin perjantaina aamulla ja suorittaa samanlainen neljän päivän kiipeilyurakka kuin Anne-Marikin mutta vain päivän myöhässä. Sky Climbers -tiimi siis tapaa toisensa kakkosleirissä perjantaina lounasaikaan.

Tällaista tämä aina vuorilla on. Keho on kovilla levätessäänkin ja terveyden ehdoilla joutuu aina välillä aikatauluja muuttamaan. Kaikin puolin tiimimme vaivat ovat kuitenkin olleet pieniä ja koko porukka on vielä vahvassa kunnossa ja odottaa kiipeilyä innolla. Kyllä me vielä tämän vuoren huiputamme. Helppoahan tämän ei ole tarkoituskaan olla.


Lepopäivän uutiset

Kirjoittanut SkyClimbers Team 20. huhtikuuta, 2010 — Comments

Sky Climbers -retkikunta on levännyt tänään jo toista päivää perusleirissä. Tämä aamu oli kaunis ja hyvin lämmin, mutta iltapäivällä ilma muuttui pian koleaksi ja lumiseksi. Olemme saaneet nauttia nyt lumikuuroista muutamien tuntien ajan. Lämpötila tällä hetkellä on varmaan juuri ja juuri nollan alapuolella.

Anne-Mari tuntee olonsa hyväksi ja hän jännittää kovasti jo torstain kiipeilyn alkua. Hän on todella valmis toiseen kierrokseen vuorta ylös. Lhakpa kävi eilen lääkärin puheilla yskänsä vuoksi. Lhakpa lepää nyt ja toipuu nopeasti. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän olisi täysissä ruumiin voimissa, kun kiipeämisen aika koittaa.

Jussin mieli on ollut hieman alhaalla tänään, sillä hän satutti kylkensä kakkosleirissä jokin aika sitten. Kipu ei ole siitä helpottanut ja Jussin on vaikeaa hengittää jopa pienessä rasituksessa. Jussi eikä lääkäritkään ole pystyneet sanomaan, mikä kivun aiheuttaja on. Hän ei ole kaatunut, eikä mitään vastaavaa. Voi olla, että kylkiluiden alla olevat lihakset ovat vaurioituneet yskinnän vuoksi ja lihaksessa voi olla tulehdus. Lääkärit ovat myös kertoneet, että pahimmassa tapauksessa Jussin keuhko saattaa olla osittain painunut kasaan. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan mitään varmaa diagnoosia. Luonnollisesti tilanne vaikuttaa paljon Jussiin niin henkisesti kuin fyysisesti. Hän tietää, että on runsaasti aikaa parantua, eikä hänen tarvitse lähteä kiipeämään torstaina, mutta hän on silti huolissaan vamman vakavuudesta. Toivomme saavamme lisää tietoa huomenna lääkärien toisen tarkastuksen jälkeen.

Tämä perusleiristä tältä erää. Suoranaista tunteiden myllerrystä.


Videopäiväkirja 20.4.2010

Kirjoittanut SkyClimbers Team 20. huhtikuuta, 2010 — Comments

Sky Climbers -tiimi esittelee elämää perusleirissä.


Leirielämää

Kirjoittanut Jussi Juutinen 18. huhtikuuta, 2010 — Comments

Lähetämme tänään blogikirjoituksen ja valokuvia, sillä pilvisen sään vuoksi meillä ei tänään riittänyt tietokoneiden akuissa virta videon tekemiseksi. Olemme kuvanneet paljon perusleirin elämää ja myös kiipeilyä jäävirran läpi kakkosleiriin. Lähetämme nuo videot mahdollisimman pian.

Perusleirimme on yläleireihin verrattuna ylellinen paikka. Leirimme on Khumbun jäätiköllä eli äkkiseltään paikka kuulostaa karulta.

Retkikuntamme järjestäjän Altitude Junkiesin Phil Crampton kuitenkin tykkää panostaa perusleirin varusteluun ja meiltä ei todellakaan teknologiaa ja mukavuuksia puutu. Leirimme koostuu meidän kiipeilijöiden yksityisistä teltoista,

ruokailuteltasta, kommunikointiteltasta,

WC- ja suihkuteltasta sekä keittiö- ja varastoteltoista. Perusleirimme on sähköistetty aurinkoenergian avulla eli pimeällä meillä on valot ruokailu- ja kommunikointiteltoissa ja päivällä auringon paistaessa sähkölaitteiden lataaminen on mahdollista. Lisäksi ruokailuteltassa on kaasulämmittimet, jotta illan viiletessä illallisen nauttiminen on mahdollisimman miellyttävää. Leirimme sijaitsee perusleirin korkeimmalla kohdalla ja teltoistamme avautuu hieno näkymä yli perusleirin ja kohti Khumbun jäävirtaa eli kiipeilyreittiä.

Ykkösleiri sijaitsee Khumbun jäävirran yläpuolella 6000 metrin korkeudessa jonkin verran jääputouksen yläpuolella kohdassa, missä jäätikkö on jo tasaisempi ja leveämpi kattaen koko Hiljaisuuden Laakson.

Kiivettävää perusleiristä ykkösleiriin kertyy siis n. 700 korkeusmetriä. Reitti ykkösleiriin on hankala ja hidas, sillä jyrkkä jäätikkö on tuhansien railojen rikkomaa.

Ensimmäisen kerran kiipeäminen perusleiristä ykkösleiriin kesti kuutisen tuntia. Melkein koko reitille on kiinnitetty köydet turvallisuuden lisäämiseksi ja pahimpiin paikkoihin on laitettu tikapuut leveiden railojen ylittämiseksi.

Jäävirran kiipeäminen on fyysisesti ja henkisesti haastavaa. Reitti on pyritty vetämään jäävirran turvallisimpaan ja stabiilimpaan osaan, mutta silti päivittäin reitin varren jäälohkareita sortuu ja murtuu. Everestin veteraanit tosin sanovat, että tänä vuonna reitti on turvallisempi kuin miesmuistiin. Hyvä niin, mutta nopeus on silti valttia jäävirran läpi kiivetessä. Mitä vähemmän aikaa jäätiköllä viettää, sitä pienemmät ovat riskit.

Ykkösleiri on hyvin väliaikainen leiri, jossa kiipeilijät yleensä viettävät vain yhden yön. Näin mekin teimme viime viikon lopulla. Tämän vuoksi leiriä ei varusteta mukavuuksilla tai henkilökunnalla. Ykkösleirissä olemme omillamme, keitämme itse omat ruokamme ja sulatamme juomavettä jäästä ja lumesta. Kun viime torstaina saavuimme ykkösleiriin n. klo 11 aamupäivällä, aloitimme välittömästi lumen sulattamisen. Korkean vähähappisen ilmanalan vuoksi vesi kiuhuu hitaasti ja juomavettä saimme tehtyä suunnilleen samaa tahtia kuin sitä tuli juotua. Emme Anne-Marin kanssa juuri muuta tuona päivänä tehneetkään kuin keittelimme vettä. Retki-illallisen valmistimme jo neljän jälkeen iltapäivällä ja untenmailla olimme reilusti ennen iltakuutta. Hieman erilainen rytmi siis täällä vuorilla.

Ykkösleiristä kakkosleiriin on parin tunnin kiipeäminen ja korkeutta tulee 400 metriä lisää. Reitti on kohtalaisen loivaa jäätiköllä kiipeämistä.

Jäätikkö Hiljaisuuden Laaksossa tosin on huomattavasti Khumbun jääputousta rauhallisempi; railoja on vähemmän ja maasto on tasaisempaa. Reitti kiemurtelee laakson laidalta toiselle vältellen pahimmat railot. Muutamat railon ylitykset tikkailla toki joutuu tekemään. Railot tällä kohtaa reittiä ovat hyvin näyttäviä, syviä ja melko leveitä. Hiljaisuuden Laakso on tunnettu kuumuudestaan. Mittasimme lämpötilan nousevan +35 asteeseen eivätkä yli +40 asteen lämpötilatkaan ole harvinaisia. Eteneminen kakkosleiriin auringon paisteessa on siis yhtä tuskaa. Tähän mennessä suurin haasteeni Everestillä on ollut kuumuuden sietäminen kiipeilypäivinä. En osannut tähän aivan varautua.

Kakkosleiri sijaitsee 6400 metrin korkeudessa jäätikön reunalla moreenikivikolla.

Maasto on hyvin karua ja molemmin puolen vuorten seinämät nousevat 8000 metrin korkeuteen tai yli. Olemme aivan Everestin lounais-seinämän alapuolella ja leiristä itse asiassa näkee myös Everestin etelähuipun ja päähuipun. Seinämä tosin on niin sekamelskainen, että huippujen hahmottaminen on vaikeaa.

Ja onhan kakkosleiristä matkaa huipulle vielä yli 2400 korkeusmetriä.

Oma kakkosleirimme on aivan kivikon ja jäätikön rajalla eli heti leirimme vieressä on parin metrin korkuisia, sinivalkoisia jääpatsaita. Kakkosleiriä käytetään huomattavasti ykkösleiriä enemmän ja kiipeilijät sekä Sherpat viettävät siellä suurimman osan perusleirin yläpuolella vietetyistä öistä. Tämän vuoksi kakkosleiri varustetaan keittiö- ja ruokailuteltoilla sekä WC-teltalla. Tiimillämme on nyt jatkuvasti miehitys kakkosleirissä. Tällä hetkellä yksi kokki majoittaa leiriä pysyvästi. Hän on siellä valmiina muonitsemaan ensin Sherpoja, jotka kantavat varusteita ylös vuorelle ja tietysti myös meitä, kun teemme valmistelevia nousuja.

Kakkosleiristä avautuu esteetön näkymä kolmosleiriin, joka sijaitsee Lhotse-seinämällä.

Lhotse on n. 8500 metriä korkea vuori Everestin vieressä ja reittimme kulkee Lhotsen alapuolelta kohti Everestiä. Lhotsen seinämä puolestaan on n. 1500 metriä korkea jyrkkä seinämä, jota pitkin pystyy kiipeämään Eteläsolaan, joka erottaa Everestin ja Lhotsen 8000 metrin korkeudessa. Kolmosleirimme on seinämän puolessavälissä n. 7300 metrissä. Toistaiseksi olemme päässeet vain ihailemaan sitä kakkosleiristä, mutta loppuviikosta olisi tarkoitus jo käydä kolmosleirissä.

Tällaiset siis ovat tähän mennessä pystytetyt leirimme. Odotamme kaikki innolla seuraavaa kiipeilykertaa ja pääsyä kolmosleiriin. Se on meille iso etappi, sillä kolmosleirissä käynnin jälkeen voimme laskeutua takaisin perusleiriin odottamaan sopivia olosuhteita huippuyritykselle. Huipulle on vielä pitkä matka, mutta jokainen pieni askel vie meitä lähemmäksi unelman toteutumista.