Vaihda kieleksi suomi Change language to English
Sky Climbers

Dialogi

Runoilija Juhani Jääsalo kirjoittaa tällä palstalla runoja, joilla hän yrittää taltioda kiipeilijöiden sielunmaisemia. Runon aiheet syntyvät kiipeilijöiden antamista sanoista, tuntemuksista ja heidän päiväkirjoistaan. Alla olevan tarinan kautta hän pohdiskelee runon avulla kiipeilijöiden matkaa.

24.3.2010 Helsinki-Vantaan lentokenttä

JUSSI JUUTINEN JA JUHANI JÄÄSALO ISTUVAT HELSINKI-VANTAAN LENTOKENTÄN KAHVILASSA. LÄHDÖN HETKI ON TULLUT. HISTORIALLINEN MATKA ON ALKAMASSA. JUSSI KATSOO ULOS KAHVILAN IKKUNASTA JA NOUSEE YLÖS TUOLILTA - ON AIKA LÄHTEÄ.

JUSSI:

Jännitys, Täyttymys, Unelma

JUSSI NOSTAA MATKALAUKKUNSA JA POISTUU KOHTI TERMINAALIA. JUHANI JÄÄSALO KATSOO YSTÄVÄNSÄ PERÄÄN JA ALKAA KIRJOITTAA RUNOA JUSSIN SANOISTA.

JUHANI JÄÄSALO:

Horisontissa on lupaus sinusta vatsan pohjaa riipivä jännitys olen odottanut tätä ensikatseesta lähtien minä tulen rakkaani vastaan kutsuusi täyttymys kun jalkani sinun pintaasi aristellen ensin koskevat sinä olet siinä sieluni kuvaruudulla unelma seistä huipullasi katsoa vielä kauemmas horisontin taa ajatella kaikkia läheisiä Anaa, omaa kultaa kaikkein rakkainta purppuraan peittyy vuorenhuiput kaukainen taivaanranta

KONE NOUSEE ILMAAN. JUHANI KATSOO LENTOON NOUSEVAA KONETTA JA SYÖ VIIMEISEN PALAN PORKKANAKAKKUA. ”MATKA ON ALKANUT”, HÄN AJATTELEE JA POISTUU KENTÄLTÄ.

25.3.2010 Dubai

ANNE-MARI HYRYLÄINEN ISTUU DUBAIN ASUNNOSSAAN. ETEINEN ON TULVILLAAN KIIPEILYVARUSTEITA. VIIME HETKEN TARKISTUS - KAIKKI ON MUKANA. KOHTA DUBAIN KOTOISA LÄMPÖ JA ARKI VAIHTUU KATHMANDUN MELUUN JA VILSKEESEEN. PIAN KOITTAA SE HETKI, JOLLOIN HÄN PÄÄSEE TAVOITTELEMAAN UNELMAANSA: MOUNT EVERESTIÄ. ANNE-MARI KIRJOITTAA YSTÄVÄLLEEN JUHANI JÄÄSALOLLE VIESTIN:

ANNE-MARI:

Haikeus, Rakkaus, Pelko

ANNE-MARI SULKEE PUHELIMENSA LUUKUN JA HYMYILEE. JUHANI JÄÄSALON KÄNNYKKÄ PIIPPAA. VIESTI ON ANNE-MARILTA. JUHANI MIETTII HETKEN ANNE-MARIN SANOJA JA KIRJOITTAA VASTAUKSEN.

JUHANI JÄÄSALO:

Hi there pieni tyttö mielessään pukee kiipeilytamineet päälle ujostellen katsettaan nostaa korkeinta huippua kohti mielessä haikeus tähän se johti hetkeksi jätettävä koti ja Janne rakkaus polttaa kuumimmin hetkellä lähdön kysymyksiä sanomattomia sanoja lausuttuja valoja ohikiitävä pelko suuren, vielä tuntemattoman edessä rakkaus täydelliseksi tullut pelon pois vie ylös on kivinen tie onnen muistot minun kullalla kirjailtu on höyhenenkevyinä repussani elämässäsi ne mukana kannan lähtöhetkeen rakkauden siipien kasvaa annan

ILTA ON LASKEUTUNUT DUBAIN YLLE. ANNE-MARIN PUHELIN PIIPPAA. ANNE-MARI LUKEE VIESTIN, LIIKUTTUU JA SULKEE KÄNNYKKÄNSÄ - TOISEKSI VIIMEINEN YÖ OMASSA SÄNGYSSÄ.

26.3.2010 Englanti

JUSSI JUUTINEN ISTUU KEITTIÖNPÖYDÄN ÄÄRESSÄ. VIHDOINKIN KOTONA! VIELÄ ON TEHTÄVÄ VIIME HETKEN PAKKAUKSET MATKAA VARTEN. ON MYÖS OPITTAVA KÄYTTÄMÄÄN EDITOINTIOHJELMAA JA ON PYSTYTTÄVÄ RENTOUTUMAAN. OLO ON RISTIRIITAINEN JA JUSSI TUNTEE KUINKA JÄNNITYS KOKO AJAN TAKARAIVOSSA JYSKYTTÄÄ: MATKAKUUME ON NOUSEMESSA. JUSSIN VAIMO ANA HOPUTTAA JO MIESTÄÄN. VIIMEISET PÄIVÄT, ENNEN KAHDEN KUUKAUDEN MATKAA, ON VIETETTÄVÄ PERHEEN PARISSA. JUSSI LAITTAA NOPEASTI MAILIN YSTÄVÄLLEEN JUHANI JÄÄSALOLLE.

JUSSI:

Jännitys, Epäily Risteys

KOIRA TULEE REPIMÄÄN JUSSIA HIHASTA. JUSSI HAVAHTUU JA HYMÄHTÄÄ. ON AIKA SUUNATA ULOS. KEVÄT ON JO SAAPUNUT ENGLANTIIN. ULKONA ILMA ON KAUNIS JA AURINKOINEN. HETKEKSI MATKAN TUOMA STRESSI ON UNOHDETTAVA JA NAUTITTAVA ELÄMÄSTÄÄN RAKKAIDEN PARISSA. JUHANI JÄÄSALO ISTUUTUU KONEELLEEN. UUSIA VIESTEJÄ: YKSI, ILMOITTAA SÄHKÖPOSTI. ”JUSSI ON SIIS PÄÄSSYT KOTIINSA ENGLANTIIN”, JUHANI TUUMAA. HÄN MIETTII YSTÄVÄÄNSÄ HETKEN JA VASTAA TÄMÄN VIESTIIN:

JUHANI JÄÄSALO:

Havahdun aatoksistani jännitys hiipii puseron alle, mitä jos suuri tuntematon, päättääkin kasvonsa minulle kääntää Unissani, sinä vuoreni olet minulle kutsuen hymyillyt Sinun kuiskauksesi kuullut olen vaan kiipelijän värekarvoillani Massiivinen rakkauteni, sinulle tunnustan -epäilykseni- riitänkö minä tähän suhteeseen onko minussa tarpeeksi valloittamaan sydämesi ja jättää rakkaani -hetkeksi- Tienristeys, monta viittaa Avautuvia ovia, sulkeutuvia ovia Sieluuni syttyy kuva rakkaideni täyttämästä juhlahuoneesta jossa iloitsemme jälleennäkemisestä ja sinä, kivinen rakkaani olet pienenä palana läsnä kanssamme Lähtöristeyksessä sinua Ana vielä kiitän kädet yhteen liitän sieluni kuiskaa olet iäti rakkaimpani sydämessäni läsnä aina kuljemme siellä valoon päin

28.3.2010 Katmandu

JUSSIN KONE SAAPUU KATMANDUUN. PITKÄ LENTO ON TAKANA JA KENTÄLLÄ HÄNTÄ VASTASSA ON KOKO SKY CLIMBERSIN TIIMI. KUULUMISET VAIHDETAAN NOPEASTI JA MATKA KOHTI HOTELLIA VOI ALKAA. JÄNNITYS ON KÄSIN KOSKETELTAVISSA. TÄTÄ VARTEN ON TÖITÄ VUOSI TEHTY JA TÄSTÄ ON VUOSIA HAAVEILTU. TUTTU KATHMANDUN VILSKE AVAUTUU JUSSIN SILMIEN EDESSÄ. TIIMI SUUNTAA SAMAN TIEN ILLALLISELLE, JOSSA JUSSI NOSTAA MALJAN.

JUSSI:

Ystävyys, Kotoisa, Haasteet

JUSSI MIETTII: MITÄHÄN YSTÄVÄNI JUHANI NÄISTÄ SANOISTA JA TUNTEISTA AJATTELISI?

JUHANI JÄÄSALO:

Rakkaudessa tulee joskus kuuma ystävyydessä kiehtoo yhteinen tuuma ajatukset, tunteet yhdessä jaetut Vuoreni kysyn, missä menee ystävyyden, rakkauden veteenpiirretty raja? Kun tulen rakastettuni luo On kuin kotiin tullut oisin Kun olen päämäärääni kohti menossa ystävien kera on kotoisa olo Perusleiri kuin kolo, johon kiva on kompiä Rakkaani olethan ystäväni haasteenani sinua rakastaa niin et sydämesi valloittaa voin, -onnessani- huipullasi tuulikellona soin Muistoina hiki, tuulet kivet ja ikuinen jää voitettu haaste saavutettu on määränpää ylitetty ystävyyden rakkauden raja Hei, me yhtä olemme

PUHEENSORINA TÄYTTÄÄ ILMAN. TÄSSÄ HE OVAT: SKY CLIMBERS-TIIMI, JONKA PÄÄMÄÄRÄNÄ ON MOUNT EVEREST. ILTA PIMENEE KATHMANDUSSA. ENÄÄ KOLME PÄIVÄÄ JA VAELLUS KOHTI EVERESTIÄ VOI ALKAA.

30.3.2010 Hotelli Katmandussa

PÄIVÄ ON SAAPUNUT KATMANDUUN. JUSSI JUUTINEN ON SAAPUNUT HOTELLIHUONEESEENSA KIIREISEN PÄIVÄN PÄÄTTEEKSI. KAUPUNGIN MELU JA PÖLYT OVAT MIEHEN KEUHKOT TÄYTTÄNEET JA POLTE VUORILLE ON KOVA. VASTUU DOKUMENTISTA JA VIDEOPÄIVÄKIRJASTA VÄSYTTÄVÄT JUSSIA.

JUSSI:

Pöly, Vilske, Väsymys

JUSSI ISTAHTAA SÄNGYLLEEN. AVAA KONEEN - KOHTA EI TARVITSE ENÄÄ LUKEA MAILEJA PÄIVITTÄIN. VOI VAIN KESKITTYÄ UNELMAANSA. SÄHKÖPOSTIIN ON TULLUT LUKUISIA VIESTEJÄ, MUTTA YKSI VIESTI KIINNITTÄÄ JUSSIN HUOMION. VIESTI ON JUHANI JÄÄSALOLTA - VIESTISSÄ EI OLE OTSIKKOA.

JUHANI JÄÄSALO:

olo on sippi kuin hippi ilman kukkapaitaa unitonkka tyhjänä touhu armoton huoli painaa vuoreni lämmin aatos mulle lainaa pöly on loputon tuska mut koht olen kuin tuulessa huojuva puska jäätävässä kylmyydessä yksin muiden keskellä nyt vieterillä vedetyssä vilskeessä Nyt silmäluomia painaa uni ei anna lainaa ylihuomiseen Minä pian nukun pehmeälllä patjallani Unissani kädestäsi kiinni pidän rakastettuni ja hiljaa kuljen luoksesi kuivat villasukat jalassa jälkiä jättämättä pintaasi sun

JUSSI SULKEE SILMÄNSÄ HETKEKSI. TAUSTALLA KAUPUNGIN ÄÄNET HILJENEVÄT JA JUSSI NUKAHTAA. ON ILTA. ANNE-MARI MAKOILEE HOTELLIHUONEEN SÄNGYLLÄ. PITKÄ PÄIVÄ ON TAKANA. PARI HANKINTAA ON VIELÄ TEHTÄVÄ JA JÄLLEEN HUOMENNA PÖLYISÄ KATMANDU KUTSUU. ANNE-MARI POHTII OLOAAN JA KOLME SANAA NOUSEVAT ILMAAN.

ANNE-MARI:

Hälinä, Usva, Odotus

ILTASADUKSI ANNE-MARI LUKEE JUHANI JÄÄSALON KIRJASTA RUNON, JOKA KÄY YHTEEN HÄNEN AJATUKSIEN KANSSA.

JUHANI JÄÄSALO:

huoneessa odotan eikö mentäis jo pölyt, moska pihan keuhkoja pakottaa kohta jalat kyytiä saa vapaana kiitää aatos vuorille liitää kälinää ja hälinää putoan alas pinnalle maan aatosten siipiä saan reppuuni taasen pakata vapauteen pääsee pian odotan herkeämättä mieli tekisi purra kynsiä mutta niitä tarvitaan tuleeko uneton yö kello kesk'yötä lyö ja ulkona loimottaa täysikäiseksi kasvanut kuu pää tyynyyn painuu...

ANNE-MARI SULKEE YÖLAMPUN VALON. KOHTA HOTELLIHUONEEN PEHMEÄ SÄNKY VAIHTUU KAHDEN KUUKAUDEN TELTTAMAJOITUKSEEN. VIELÄ ON NAUTITTAVA NORMAALIN ELÄMÄN LUKSUKSESTA.

1.4.2010 Majatalo Phakding

LENTOKONE LASKEUTUU LUKLAAN. SKYCLIMBERS- TIIMI ALOITTAA ENSIMMÄISEN PÄIVÄN VAELLUKSENSA PHAKDINGIIN 2652 METRIN KORKEUTEEN. ILMA ON MITÄ MAINIOIN. AURINKO PAISTAA JA HETKESSÄ KATHMANDUN PÖLYT VAIHTUVAT RAIKKAASEEN VUORISTOILMAAN. TIIMIN KESKUUDESSA VALLITSEE HYVÄ TUNNELMA: ”TÄMÄN VUOKSI ME KAIKKI OLEMME TÄÄLLÄ”. EDESSÄ ON VIELÄ KOLMEN TUNNIN VAELLUS ENNEN KUIN ENSIMMÄINEN ETAPPI ON SAAVUTETTU. ANNE-MARI SAAPUU ENSIMMÄISENÄ PHAKDINGISSA SIJAITSEVAN MAJATALON OLOHUONEESEEN. HÄN ISTAHTAA SOHVALLE JA KATSOO ULOS IKKUNASTA: TOINEN MAAILMA.

ANNE-MARI:

Raikasta, Aurinko, Onnellisuus

ANNE-MARI LUULEE NÄKEVÄNSÄ JUHANI JÄÄSALON PIHALLA! ”MITÄ IHMETTÄ?” HÄN MIETTII... EI, SE OLIKIN VAIN SHERPA. ANNE-MARI JÄÄ MIETTIMÄÄN YSTÄVÄÄNSÄ.

JUHANI JÄÄSALO:

vihdoinkin poissa tuulen ja mölyn pöllyttämiltä kaduilta hiljaisuus voitti hölyn ilma on raikasta nautin paikasta ihana aurinko paistaa vielä majatalon olohuoneen sohvallakin Tänään oli päivä uus taas syntyi onnellisuus Unelman ensiaskeleet hymyilevän auringon alla ei huolta huomisesta elämä on onnellinen mesta kun vain huomaa tuulen ja valon mukanaan tuomaa polttoainetta elon palon se on silta välillä eilisen ja huomisen toiveista todeksi tullut ilta ja silloin onni jäseniin hiipii olo raukea pakko panna kasaan aatosten siipii eikä mun silmätkään aukea ennen uutta unelmien aamua

JUSSI ASTUU HUONEESEEN JA KESKEYTTÄÄ ANNE-MARIN AJATUKSET. ANNE-MARI POISTUU KATSOMAAN HUONETTAAN. JUSSI ISTAHTAA MAJATALON SOHVALLE. JUSSI TILAA KUPIN HÖYRYÄVÄÄ TEETÄ.

JUSSI:

Helpottuneisuus, Väsyttää, Tyytyväisyys

JUSSI HÄTKÄHTÄÄ. SISÄÄN ASTUU JUHANI JÄÄSALO - EI SE OLIKIN SHERPA, JOKA NÄYTTÄÄ HÄMMÄSTYTTÄVÄN PALJON JUHANI JÄÄSALOLTA. JUSSIA TILANNE HUVITTAA. ”SIELLÄ SE JUHANI SUOMESSA ISTUU PIENEN TYÖPÖYTÄNSÄ ÄÄRESSÄ JA ME OLEMME TÄÄLLÄ - MATKALLA MAAILMAN HUIPULLE. OLISI JOKSEENKIN KOOMISTA, JOS TUO SHERPA AVAISI SUUNSA JA LAUSUISI RUNON JUHANIN ÄÄNELLÄ”, JUSSI AJATTELEE.

JUHANI JÄÄSALO:

Helpottaa katoaa horisontista tasainen maa huolineen ja murheineen itsehän ihmiseksi polkuni mutkaiseksi teen Kun eilinen maailma taakse vähitellen jää sanoo tuhansista aatoksista tyhjenevä pää et ei muuta kuin väsyttää Karisee alkumatkan huolet tämä unelma näyttää parhaat puolet Kädet ristiin mahan olemattoman päälle silmänisku hyvälle säälle Vihdoinkin olen tulossa rakkaani jälkeen kovan työn mietityn aatteen kirjoitetun mailin soitetun soiton tuhannen auringonlaskun odotettu hetkeä aamunkoiton kupeillasi sun Tästä tulee hyvä unelmani mun :)

SHERPA KATSOO ITSEKSEEN NAURESKELEVAA JUSSIA HÄMMENTYNEENÄ. JUSSI KÄÄNTÄÄ KATSEENSÄ POIS JA JUO TEENSÄ LOPPUUN. OLO ON EPÄUSKOINEN - TÄMÄ TODELLAKIN ON TOTTA, OLEN MATKALLA EVERESTILLE, HÄN AJATTELEE JA POISTUU HUONEESEENSA.

3.4.2010 Namche Bazaar, leipomon kahvila

ANNE-MARI HUOKAISEE SYVÄÄN. ON LEPOPÄIVÄ. JUSSI JA LHAKPA LÄHTIVÄT HOITAMAAN ASIOITA JA KUVAAMAAN KAMERAN KANSSA NAMCHE BAZAARIN KATUJA. ANNE-MARI SAA OLLA HETKEN AIKAA YKSIN JA VAIN NAUTTIA. HÄN HAUKKAA PALASEN SUKLAADONITSIA, HERKKUA JOLLAISESTA VOI VAIN VIIKON PÄÄSTÄ HAAVEILLA.

ANNE-MARI:

Suklaadonitsi, Tuuli, Tiibet

TÄÄLLÄ SITÄ OLLAAN: TIIBETISSÄ. YSTÄVÄT OVAT JOKO DUBAISSA TAI SUOMESSA, MUTTA MINÄ OLEN TÄÄLLÄ MATKALLA MAAILMAN HUIPULLE. ANNE-MARI KÄÄNTÄÄ SIVUN JUHANI JÄÄSALON RUNOKIRJASTA.

JUHANI JÄÄSALO:

Namche Bazaar tuoksu leipomon lomallako ollaan mietin hetken ja sullon suklaadonitsia naamaan rasitusta ehditään saamaan huipunkin kansa ensikatse kaukainen vaihdettu tuuli kuivaa pölyksi maan kurkkua kuivaa, yskittää kirkkaana horisontissa kutsuen häämöttää Tiibet ja huiput sen Ei, en kadu en Lepopäivä on meille satama tyyni ennen joutumista teille myräköiden ja vaarojen Niinpä syön munkkini loppuun ja nautin vaan ajatukseet liikkuu hoppuun kohta venyttää saan kätenikin sinua kohti vuoreni jäinen

JUSSI KIIREHTII KAMERAN KANSSA PITKIN NAMCHEN KAPEITA KATUJA. OLO ON HONELO, VATSAA ARISTAA, MUTTA YMPÄRILLÄ OLEVA RAUHALLISUUS JA PUHDAS ILMA PIRISTÄÄ KEHOA. ”VOISINKIN KÄYDÄ NAUTTIMASSA KUPILLISELLA TEETÄ”, JUSSI AJATTELEE. HÄN SAAPUU NAMCHE BAZAARIN KAHVILAAN, ISTUU PÖYDÄN ÄÄREEN JA TILAA KUPIN TEETÄ.

JUSSI:

Päiväkirjat, Kiitos, Likainen linssi

JUSSI ALKAA PUHDISTAA KAMERANSA LINSSIÄ JA HUOMAA KAHVILAN PÖYDÄLLÄ KIRJAN. JUHANI JÄÄSALO: ”MATKALLA”. ANNE-MARI ON VARMAAN UNOHTANUT SEN TÄNNE - PITÄÄ MUISTAA PALAUTTAA KIRJA TAKAISIN ANNELLE, HÄN AJATTELEE. JUSSI SAA TEENSÄ JA JÄÄ SELAILEMAAN KIRJAN SIVUJA.

JUHANI JÄÄSALO:

Ja mies juoksee kuin jää vedeksi sulava katonharjanteelta alas kiire tulee kuvata kaikkea mikä liikkuu jakkien selässä lastit kiikkuu rinteitä vuoren Minä vain ulkokuoren sinusta nähnyt olen rakkaani, vuoreni sisintäsi tunne en Olo on vähän honelo jotain outoa ehkä syöty mut ei miestä ole lyöty Rauhallinen mieli pölystä kangistuva kieli Polut vielä leveät kuormat keveät Odotan, lasken päiviä jolloin lähemmin sinuun tutustua saan siihen asti onnellisena, hymyilen vaan uniini vaivun ja taas lainasiivin lailla uljaan kotkan huippua kohti hiivin. Onnesta hytkyn sängylläni herätyskellon ääni aamu sarastaa lumipeitteinen on pilvien takainen maa

JUSSI OTTAA KIRJAN MUKAANSA. VIELÄ ON EHDITTÄVÄ KUVAAMAAN. JUSSI JÄTTÄÄ TIPPIÄ JA POISTUU NAMCHEN KADUILLE.

5.4.2010 Luostari Pangbochessa

SKY CLIMBERSIN TIIMI ON VAELTANUT KAKSI PÄIVÄÄ. KEHO KÄY JATKUVAA TAISTELUA OHUEN ILMAN KANSSA. TUNNELMA TIIMIN KESKUUDESSA NOUSEE JA VUORISTOILMA PITÄÄ MIELEN VIRKEÄNÄ. TÄNÄÄN ON EDESSÄ ERITYINEN PÄIVÄ: PUJA-SEREMONIA. SEREMONIASSA RETKIKUNTA SIUNATAAN, JOTTA JUMALAT OLISIVAT SUOTUISIA RETKIKUNTAA JA VUOREN VALLOITUSTA KOHTAAN. SHERPOILLE SEREMONIALLA ON TODELLA SUURI MERKITYS JA ILMAN TÄTÄ PYHÄÄ SEREMONIAA HE EIVÄT LÄHDE NOUSEMAAN VUOREN RINTEITÄ. ANNE-MARI, JUSSI JA LHAKPA HILJENTYVÄT SEREMONIASSA JA MIETTIVÄT, MITÄ KAIKKEA VUORI HEILLE MERKITSEE. KAUNIIN SEREMONIAN JÄLKEEN MATKA KOHTI EVERESTIN PERUSLEIRIÄ VOI JATKUA. TIIMI LÄHETTÄÄ SEREMONIASTA VIDEOPÄIVÄKIRJAN SUOMEEN. JUHANI JÄÄSALO KATSOO LUMOUTUNEENA SKY CLIMBERS -TIIMIN VIDEOPÄIVÄKIRJAA. SANAT TÄYTTÄVÄT MIELEN JA HÄN LÄHETTÄÄ YSTÄVILLEEN VIESTIN.

JUHANI JÄÄSALO:

ikivanha seremonia siunausta pyydetään matkaan maailman huipulle kotkansulka amuletissä ehkäisköön sen ettei taudin vuoksi makaa pedissä vaan kulkea voi perusleiriä kohti unelmahan jo silmissäni hohti sinut nähdessäni sydän hiljenee naisen hiljaa koskettelen siipeä amuletissani toivon kiiruhtaen kiipeä luo rakastettuni jalat levottomat eteenpäin kulkee alati kun silmänsä sulkee näkee lumipeitteisen huipun mutta rakkaani tiedän olet sisimmältäsi sulaa rakkauden laavaa. Uneen vaivun lämmössäsi

TIIMI JATKAA VAELLUSTAAN. EDESSÄ ON VIISI PÄIVÄÄ VAELLUSTA ILMAN YHTEYKSIÄ ULKOMAAILMAAN. JUSSIA VAIVAA EDELLEEN PIENI FLUNSSA, MUUTEN TIIMI ON KUNNOSSA. KOHTA HE OLISIVAT EVERESTILLÄ - JOKAISEN HAAVE NOUSEE HEIDÄN EDESSÄÄN.

10.4.2010 Matkalla

JUHANI JÄÄSALO ON LEVOTON. VIISI PÄIVÄÄ ON MENNYT, KUN HÄN VIIMEKSI ON KUULLUT JOTAIN YSTÄVISTÄÄN MOUNT EVERESTILLÄ. ”ONKO JOTAIN SATTUNUT? MIKSI HEISTÄ EI KUULU MITÄÄN?” JUHANI KÄVELEE LEVOTTOMASTI PITKIN TYÖHUONETTAAN. SKY CLIMBERS TIIMI JATKAA MATKAANSA. INTERNET JA SATELLIITTIPUHELIMET EIVÄT TOIMI, EI OLE KUULUVUUTTA. KUKA TÄÄLLÄ VUORILLA TEKNIIKKAA KAIPAAKAAN? MAISEMAT VILISIVÄT JA JOKAISELLA ON FIILIS KORKEALLA. AINOASTAAN JUSSILLA ON HIVENEN ORASTAVAA FLUNSSAA, MUTTA MUUTEN OLO TIIMIN KESKUUDESSA ON HYVÄ. VUORI AVAUTUU EDESSÄ MAJESTEETTISENA JA KOHTA PIENET VUORISTOKYLÄT JÄÄVÄT JÄLKEEN JA EVERESTIN PERUSLEIRI TIIMILLE NÄYTTÄYTYY. YHTEYDET PALAAVAT HETKEKSI JA JUSSI LAITTAA BLOGIN SUOMEEN. JUHANI HUOKAISEE SYVÄÄN, MUREHDIN TURHAAN, HÄN AJATTELEE. JUHANI AHMII JUSSIN BLOGIA JA PÄÄSEE MUKAAN SKY CLIMBERS-TIIMIN MATKAAN. ”HUIKEATA”, HÄN AJATTELEE. AJATUKSET VELLOVAT JA JUHANI KIRJOITTAA RUNON AJATUKSISTAAN.

JUHANI JÄÄSALO:

Puurtamista jokainen askel matkalla perusleiriin minulla on kiire tapaamaan sinua rakkaani niin kiire lähemmäs et kolme yötäkin muuttuu kahdeksi perusleiri jäinen virta suoraan sydämestäsi halua tuta pirta, jokainen pinnastasi Kiire ja olo on aivan malttamaton Häikäiset kauneudellasi kun valossa auringon hehkut sinisensyviä värejä mieli onnellinen on olen rauhallisempi hetkosen empi mies rakastunut ei sanoja löytänyt Kiviä painoksi housunpuntteihin täällä niitä riittää On pakko sitoa kiinni niitä, muuten unissani saatan lähteä kävelemään syliä pitkin sun. Fantastinen olo teltalla oma kolo, rajalla kiven ja jään mä silmäni suljen taas unen nään siinä kanssasi kuljen hehkuvaan horisonttiin

SKY CLIMBERS -TIIMI SAAPUU PERUSLEIRIIN PÄIVÄÄ SOVITTUA AIKAISEMMIN. JUSSILLA ON SYNTYMÄPÄIVÄ. SYNTYMÄPÄIVÄ EVERESTILLÄ! TUSKIN KUKAAN OLISI USKONUT SITTEN, ETTÄ TÄNÄ VUONNA JUHLIN SYNTYMÄPÄIVIÄNI EVERESTILLÄ, JUSSI AJATTELEE JA SULKEUTUU MAKUUPUSSINSA LÄMPÖÖN. NYT ON NUKUTTUVA JA TOIVUTTAVA FLUNSSASTA.

13.4.2010 Everestin perusleirin kommunikointiteltta

JUSSI KIIREHTII EVERESTIN PERUSLEIRIN KOMMUNIKOINTITELTTAAN. HÄN MOIKKAA LHAKPAA JA KIRJAUTUU KONELLAAN INTERNETIIN. NYT EI OLE AIKA JÄÄDÄ TURINOIMAAN. AURINKO ON MENOSSA PILVEEN JA SUOMEEN PITÄISI LÄHETTÄÄ VIDEOPÄIVÄKIRJOJA. OLO ON EPÄAITO - VASTAHAN HÄN SEIKKAILI KHUBUN-JÄÄTIKÖLLÄ JA NYT PITÄISI KIRJAUTUA INTERNETIN TUTTUUN MAAILMAAN.

JUSSI:

Jäätikkö, Yskä, Jyrinä

MYRSKY ON NOUSEMASSA EVERESTILLE. JUSSI STRESSAA SAAKO LÄHETETTYÄ TIEDOSTON AJOISSA PERILLE SUOMEEN. YKSI UUSI VIESTI ON SAAPUNUT - JUHANI JÄÄSALO: PÄIVÄN AJATUS. JUSSI AVAA MAILIN JA JÄÄ LUKEMAAN JUHANIN MAILIA.

JUHANI JÄÄSALO:

Perusleirissä yskittää sisäinen vilutus Olen kuumeen kärsinyt se voitettu kanta Sinun kauneutesi hehku kimmeltävässä jäätikössä on lämmittänyt mieltäni teltassakin aistin hellän läheisyytesi muutokset kupeillasi kivivyöryjen jyrinän Paljon ihmisiä mielessä tavoite keskittymistä ilmassa ajatuksena kaikilla koskea sinua minä odotan sinun kosketustani sydämelleni seistä huipullasi ja huutaa Jeah olla onnellinen tyytyväinen onnistuneesta saattoretkestä Anne-Marille yhdessä taitetusta matkasta Nukun ja tänä yönä unta näen Anasta kotona, leirissä hiljenevän väen puheeensorina häipyy kauas Unessani rakkkaani kädestäni kiinni pitää lujemmin

ANNE-MARI NÄKEE JUSSIN KOMMUNIKOINTI TELTASSA. JUSSI NÄYTTÄÄ TODELLA KESKITTYNEELTA JA JOPA HIVENEN LIIKUTTUNEELTA. ”PAREMPI VARMAAN JÄTTÄÄ MIES HETKEKSI RAUHAAN, JOTTA SAA TEHDÄ HOMMANSA RAUHASSA”, ANNE-MARI AJATTELEE. MYRSKY ON NOUSEMASSA, JOTEN ANNE-MARI SUUNTAA TELTTAANSA, JOKA SIJAITSEE JÄÄTIKÖN LAIDALLA. NÄKY ON KERRASSAAN AINUTLAATUINEN.

ANNE-MARI:

Lumi, Jäätikkö, Onnellisuus

ANNE-MARI ISTAHTAA TELTTAANSA JA KUUNTELEE KUINKA TUULI TELTTAA HEILUTTAA. ANNE-MARI KAIVAA JUHANI JÄÄSALOLTA SAAMANSA RUNOKIRJAN JA JATKAA RUNOJEN LUKEMISTA. HASSUA MITEN JUHANIN SANAT LÖYTÄVÄT KOHTEENSA, MYÖS EVERESTILLÄ.

JUHANI JÄÄSALO:

Ihanaa olla täällä seistä ikiaikaisen hohtavan jäätikön päällä malttamattomuus naisen hiipii pintaan tuli on jo syttynyt rintaan kiipeilemään tikkailla kelposotilaan lailla valmiina vuorelle nousemaan "Jussi" joko lähteä saan railojen yli ylitettävä rakkaan Everestin syli Lumi joka vitivalkoisena hohkaa huippujen yllä kuiskaa minulle "kyllä" tyttö olet tervetullut Onnellisuus ei ole hetken laina täällä vuorella se on läsnä aina Se ylitse pursuaa on vaikea pussiinsa nukkumaan mennä toivon Janne sinäkin tänne vuorelle enkelin siivin lennä ikävä on laskiessa auringon

JUSSI SULKEE KONEENSA. MAILI ON SAATU LÄHETETTYÄ SUOMEEN. NYT PITÄÄ KIIREHTIÄ TELTTAAN JA LEVÄTTÄVÄ. HUOMENNA SEIKKAILU JATKUISI.

15.4.2010 Juhani inspiroituu Khumbun jäätiköstä

JUHANI JÄÄSALO ON LEVOTON. HÄN EI OLE KUULLUT YSTÄVISTÄÄN MUUTAMAAN PÄIVÄÄN. ”MITÄ HEILLE KUULUU? ONKO KAIKKI HYVIN? ” KYSYMYKSET TÄYTTÄVÄT PÄÄN. HÄN KATSOO INTERNETISSÄ VIDEON, JONKA JUSSI KUVASI KHUMBUN JÄÄTIKÖLTÄ. MYKISTYNEENÄ HÄN KATSOO YSTÄVÄNSÄ MATKAA JA PÄÄTTÄÄ LÄHETTÄÄ SKY CLIMBERS -TIIMILLE RUNON, JOKA SYNTYI VIDEOMATERIAALISTA KHUMBUN JÄÄTIKÖLTÄ.

JUHANI JÄÄSALO:

Khumbun jäinen virta tuhasina kristalleina kimaltava pinta sokaisevaa lunta kaunista unta teltassani tyytyväisenä nään aamulla käännän ensiksi pään huippuasi kohti Odota laita piikkikengät tukevasti jalkaan leikki alkaa Kiipeilyä yli railojen syvien kuilujen pimeiden Ethän halkea painostani jää Minä tiedän että sydämeni on rakkaudesta raskas Joka tikkaan askelmalla jokaisella köydevedolla maalini lähestyy Liikkeessä on pakko pysyä tunteittesi vakavuutta vasta huipulla kysyä. Mutta sitä ennen tutustun tullenmennen hiljaisuuden laaksoon päivällä paahtavaan aurinkoon "jäinen virta ole valoa täynnä paikallasi pysy hetki vuoks rakkauden"

JUHANI LAITTAA VIESTIN MENEMÄÄN. MITÄ HÄN EI TIEDÄ, ETTEI KUKAAN TULE LUKEMAAN VIESTIÄ KOLMEEN PÄIVÄÄN SILLÄ SKY CLIMBERS -TIIMI LÄHTI SUUNTAAMAAN KOHTI EVERESTIN KAKKOSLEIRIÄ. KOLMEN PÄIVÄN AJAN TIIMI VOI NAUTTIA EVERESTIN KAUNEUDESTA. PERUSLEIRI JÄÄ TAAKSE JA EDESSÄ AVAUTUU HILJAISUUDEN LAAKSO. ”TÄMÄN VUOKSI TÄNNE ON TULTU”, JUSSI AJATTELEE, KORJAA RINKKAANSA JA JATKAA MATKAANSA.

18.4.2010 Puhelu perusleiristä

KOLME PÄIVÄÄ ON KULUNUT. KUKAAN EI OLE VASTANNUT JUHANIN VIESTIIN. JUHANI TUNTEE YSTÄVÄNSÄ JA TIETÄÄ, ETTEI KUKAAN HEISTÄ OTA TURHIA RISKEJÄ, SILTI: ”ODOTTAVAN AIKA ON TURHAN PITKÄ”, JA JÄLLEEN KERRAN JUHANI SEN TAJUAA. JUHANIN PUHELIN SOI. PERUSLEIRISTÄ TULEE PUHELU. SOITTAJA ON ANNE-MARI. TIIMI OLI KÄYNYT AKKLIMATOITUMASSA EVERESTIN KAKKOSLEIRISSÄ JA INTO ANNE-MARIN PUHEESSA OLI KÄSIN KOSKETELTAVISSA. SEIKKAILU JATKUU! JUHANI HELPOTTUU: KAIKKI ON KUNNOSSA - TYHMÄÄ TÄMMÖINEN MUREHTIMINEN. ANNE-MARI KERTOO JUHANILLE HILJAISUUDEN LAAKSOSTA. SIINÄ NIMESSÄ ON JOTAIN KAUNISTA JA MYYTTISTÄ JUHANI AJATTELEE JA HALUAA ILAHDUTTAA YSTÄVIÄÄN TOISELLA RUNOLLA - RUNOLLA HILJAISUUDEN LAAKSOSTA. JUHANI KIRJOITTAA YSTÄVILLEEN VIESTIN.

JUHANI JÄÄSALO:

Jäävirran jälkeen sinä puhut minulle hiljaisuudessa aamuyöstä iloinen mieli päivällä suuhun kiinni kuivuva kieli porotus saa mielen hiljaiseksi alatukseni kiehuvat päässäni haihtuen ohueen ilmaan En odottanut tätä sinulta lämpösi tiesin tempperamenttisi arvasin Aurinko paahtaa polttaen kaiken paljaan ihon pakko se on peittää vaikka hankeen tahtois paidan heittää Tämä on paikka jossa omat ajatukseni kuulen paikka erottaa se minkä tiedän se minkä luulen Koetteletko rakkauttani lupasinhan rakastaa myötä ja vastamäessä Nyt uuvuttaa kunhan pian vain juoda ja nukkua saa Rakkaani een epäröi lain Hijaisuutesi kutsuu minua uneen

PERUSLEIRISSÄ JUSSI LUKEE JUHANIN VIESTIN JA VÄLITTÄÄ JUHANIN TERVEISET KOKO TIIMILLE. ”MUKAVAA, ETTÄ ON YSTÄVIÄ”, JUSSI AJATTELEE. ILTA SAAPUU EVERESTILLE JA TIIMI PAINUU YÖPUILLE. TÄHDET LOISTAVAT EVERESTIN YLLÄ.

20.4.2010 Epävarmuus hiipii Everestin perusleiriin

JUSSI KÄVELEE HAPUILEVIN ASKELIN EVERESTIN PERUSLEIRISSÄ. MIELIALA ON KÄÄNTYNYT LASKUUN. HÄN ON LOUKKAANTUNUT. NOUSU KAKKOSLEIRIIN AIHEUTTI VAMMAN JUSSIN KYLKEEN. KUKAAN EI TIEDÄ, MISSÄ VIKA ON. JUSSI PELKÄÄ UNELMANSA ROMUUNTUVAN. LHAKPA YSKII VIERESSÄ, MUTTA ONNEKSI ANNE-MARI ON ELÄMÄNSÄ KUNNOSSA.

JUSSI:

Äh ei tämä mitään ole. Lihaskramppi vain. Ei muuta, ei muuta...

JUSSI KÄY LAINAAMASSA ANNE-MARILTA JUHANI JÄÄSALON RUNOKIRJAN. EHKÄ YKSI RUNO PIRISTÄISI JUSSIA. ”ON JOTENKIN HASSUA, MITEN PALJON TUO YKSI SHERPA NÄYTTÄÄ JUHANI JÄÄSALOLTA”, JUSSI AJATTELEE JA AVAA RUNOKIRJAN. JUSSI HUOMAA RUNON OTSIKOLLA: ”EPÄVARMUUS HIIPII”. JUSSIN ON PAKKO ISTUA, KIPU KYLJESSÄ ON SIETÄMÄTÖN. JUSSI KESKITTYY KIRJAN SIVUIHIN. HÄN KUULEE PÄÄSSÄNSÄ YSTÄVÄNSÄ JUHANIN ÄÄNEN.

JUHANI JÄÄSALO:

Kyljessäni kipua kannan raastavaa ajatusta etten näkisikään sinua mieli on hieman musta tahi oikeastaan harmaa elämässä ei ole mikään kiveenkirjoitettua, varmaa tultuani tähän ikään ymmärrän rakkauden arvon en halua luovuttaa eteenpäin tarvon mut vaikea on hengittää luulin näin voi tuta rakkaudessa syvässä Mieli myllertää tuhansia ajatuksia täynnä pää Aamulla herään aurinkoon iltapäivällä maa valkea on Hetkessä kaikki muuttuu mietin pahimmillaan yksi huipulta puuttuu. Nielaisen, silmäkulma hivenen kastuu pää tyynyyn painuu ajatuksin huomenna kaikki on hyvin hymyilen itseni uneen

JUSSI SULKEE KIRJAN. VAROVASTI ASKELLEN HÄN SIIRTYY TELTTAANSA. ON AIKA LEVÄTÄ - TOIPUA.

22.04.2010 Mount Everestin perusleiri

ANNE-MARI ON HENGÄSTYNYT. KUUSI TUNTIA RANKKAA NOUSUA PERUSLEIRISTÄ YLÖSPÄIN ON TAKANA. VIHDOINKIN HÄN PÄÄSI KAKKOSLEIRIIN, JOSSA HÄN VOI LEVÄTÄ. KOKO NOUSUN AJAN ANNE-MARI TOISTI MIELESSÄÄN.

ANNE-MARI:

Rytmi, Nopeus, Sinnikkyys

HYVÄN OLON TUNNE LASKEUTUU JA HENGITYKSEN TASAANTUMISEN JÄLKEEN ANNE-MARI SOITTAA SAAVUTUKSESTAAN PERUSLEIRIIN, JOSSA JUSSI JA LHAKPA PARANTAVAT OLOAAN. HUOMENNA HEILLÄ OLISI EDESSÄ SAMA NOUSU. JUSSI KIRJOITTAA ANNE-MARIN SANAT YLÖS JA VÄLITTÄÄ NE JUHANI JÄÄSALOLLE. EIPÄ AIKAAKAAN NIIN POSTILAATIKKOON ILMESTYY UUSI RUNO.

JUHANI JÄÄSALO:

Varmat ovat askeleet horjumatta huippua kohti Pojat ne sortuu ylös menevällä tiellä Tyttö mennä porskuttaa rytmi on tiukkaa vaikka aikainen herätys Lampun varjoistakin eteeni hehkut aamun sinisessä hämyssä Rytmi kohoaa itsestään lähellä jo määränpääni nään Railot, syviksi revenneet ei meitä voi erottaa jääksi on varastoituneet kaiken maailman veet Nopeasti askeleet lentää piikit jäähän kiinni tarttuu rouhiva ääni tikkaiden kolina kiinnisidottuna tuhansiin köysiin omiin ajatuksiin Aurinkon polte kuumana hehkuva jää valoa sieluuni heijastaa Periksi ei anneta luoksesi olemme tulossa ei tunnu nälkä eikä jano vuoreni, kutsu luoksesi hiljaa kuiskaten sano tulinhan sinun vuoksesi kuiskaa olet minulle rakas Matka on niin lyhyt jokainen askel pitkä kuin iäisyys kohta olen luonasi sitten meillä on toisillemme hetkonen aikaa

JUSSI ISTUU MALTTAMATTOMANA LEIRISSÄ. KYLKEEN JOMOTTAA, MUTTA KIVULLE EI VOI ANTAA TILAA. AURINKO POROTTAA PERUSLEIRIN ALLA. JUSSI JA LHAKPA KESKITTYVÄT TULEVAAN NOUSUUN.

JUSSI:

Kipu, Kuumuus, Peräänantamattomuus

JUSSI SOITTAA SATELLIITTIPUHELIMELLA SUOMEEN. JUHANI VASTAA PUHELIMEEN. KAKSIKKO VAIHTAA KUULUMISET JA JUHANI ILAHDUTTAA YSTÄVÄÄNSÄ RUNOLLA.

JUHANI JÄÄSALO:

Kipu riipii jäsenissä paikallaanolo päätäkin pakottaa Mietin milloinhan ja missä Anne-Marin tavata saa kuumuutta hohkaa jää sekä maa Miten kaikki menee huomenna kaikki selkenee Levottomat ajatukset vaaranpaikoista jäätikön Siitä kun taas mennään yö melkein mennyt on kilpaa auringon yli juoksemme Luo tiimimme kovimman jätkän sisulla painamme tämän pätkän Periksi emme anna kutsumme sinua vuoreni ota syliisi ja kanna silloin kun uneen vaivumme kunnialla kumartamaan kasvoillesi taivumme sen lupaan Ja yhtäkkiä en tunne kivun kyljessäni muotoansa muuttavan tunnen sen kasvot sen nimihän on rakkaus- makuupussissani huokaan uneen syvempään vaipuen

LHAKPA KATSOO IHMETELLEN JUSSIA, JOKA ON NIIN KESKITTYNEENÄ JUHANIN SANOJA KUUNTELEE. PUHELU PÄÄTTYY. LHAKPA KYSYY KENELLE JUSSI SOITTI. JUSSI SELITTÄÄ LHAKPALLE, ETTÄ ERÄS RUNOILIJA SUOMESSA KIRJOITTAA HEILLE RUNOJA HEIDÄN SANOJENSA POHJALTA. LHAKPA HALUAA MYÖS LÄHETTÄÄ JUHANILLE MUUTAMAN SANAN.

LHAKPA:

Mahdollisuus, Yhteistyö, Malttamaton

JUHANI JÄÄSALO SAA LHAKPAN SANAT. HÄN MIETTII HETKEN, MITÄ HÄN VOISI LHAKPAN SANOISTA KIRJOITTAA. AJATUS SYNTYY JA HÄN LÄHETTÄÄ VIESTIN EVERESTILLE.

JUHANI JÄÄSALO:

Hiipuva yskä liikkelle päästävä ois pian Elämän suuri mahdollisuus yhteistyöllä kolmen ihmisen saavuttaa korkein huippu huomisen ja eilisen seistä koko maailman huipulla kuuluisaksi tulla ylempänä kaikkea muuta tavoitella tähtiä ja kuuta Huipulla seissyt olen tuhat kertaa unelmissani minunkin rakkaimpani Tuiverruksessa tuulen huipulla kuiskauksesi kuulen ikuisten isieni äänen Kutsuusi jo täältä vastaan tunnen kuinka kutsuu isät lastaan Nöyränä kumarran syvään iltaan pimentyvään Kuiskaten minä tulen jo Olisipa jo ylihuominen

ILTA SAAPUU EVERESTILLE. YÖ ON LEVOTON. AAMULLA JUSSI JA LHAKPA PAKKAAVAT KAMANSA JA LÄHTEVÄT KOHTI KAKKOSLEIRIÄ. MATKA KOHTI UNELMAA OTTAA VIHDOINKIN ISON ASKELEEN MATKALLA KOHTI HUIPPUA.

25.4.2010 Paluu perusleiriin

SKY CLIMBERS TIIMI PALAA PERUSLEIRIIN. ENSIMMÄINEN ASKEL KOHTI HISTORIAA ON TOTEUTUNUT. ANNE-MARI KÄVI ENSIMMÄISENÄ SUOMALAISENA NAISENA EVERESTIN KOLMOSLEIRISSÄ 7200 METRISSÄ. OLO ON VÄSYNYT, KOTI-IKÄVÄ VAIVAA, JOTEN SAAVUTUKSEN SUURUUS EI VIELÄ TUNNU MILTÄÄN. JOKAINEN TIIMIN JÄSEN ODOTTAA VAIN TELTTAANSA PÄÄSYÄ JA LEPOA. ANNE-MARI POHTII MITKÄ OMINAISUUDET AUTTOIVAT HÄNTÄ MATKALLA.

ANNE-MARI:

Päättäväisyys, Vahvuus, Ikävä

JOKSEENKIN HUVITTAVAA, ETTÄ PERUSLEIRISSÄ ON JUHANIN JÄÄSALON NÄKÖINEN SHERPA. SHERPA HYMYILEE ANNE-MARILLE JOKA VÄSYNEIN SILMIN HÄNTÄ KATSELEE. ANNE-MARI SULKEUTUU TELTTAANSA JA NUKAHTAA HETKEKSI. UNESSA HÄN TAPAA JUHANI JÄÄSALON EVERESTIN PERUSLEIRISSÄ. TUNNELMA ON HILJAINEN, JOKSEENKIN UTUINEN. LUMIHIUTALEET SATAVAT YLÖSPÄIN.

JUHANI JÄÄSALO:

Takaisin kotona perusleirissä korkealla käytiin korkeammalla kuin koskaan Vahvempana kuin eilen voima jäsenissä virraten On nostettu jalkaa tossua jääpiikkistä eteen toisen, siihen alkaa vähitellen tottua toki niin kuin sulatettavaan veteen syntyisi pieni joki juodusta lumesta ja jäästä Perusleiri - koti ajatus sitä vastaan soti syntyi koti-ikävä Sitä päästää ei voi mieleen tarttuu jäinen kyynel muuten kieleen kuivuvaan kitalakeen Päättäväinen ote köysistä kun sen aika nautitaan päivistä löysistä huipulla toteutuu taika todeksi eletyn rakkauden. Katseeni vuorille luon lentosuukon ikijäälle suon Everestin kutsun kuulen

JUSSI SAAPUU PERUSLEIRIIN. ANNE-MARIN VAUHTI ON JOTAIN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. JUSSILLA ON TODELLA VAIKEAA PYSYÄ ANNE-MARIN VAUHDISSA. JUSSI ISTAHTAA TELTTANSA ETEEN, HUOKAISEE SYVÄÄN. ”HITTOLAINEN - TULI SITTEN KÄYTYÄ KOLMOSLEIRISSÄ EVERESTILLÄ”. JUSSI HÄTKÄHTÄÄ, MITÄ JUHANI JÄÄSALO TEKEE EVERESTIN PERUSLEIRISSÄ. ”ÄH SE ON VAIN SE SHERPA”. JUSSI TOKAISEE SHERPALLE.

JUSSI:

Onnistuminen, Fyysinen raskaus, Motivaatio

SHERPA KATSOO JUSSIA KYSYVÄSTI.

SHERPA:

I beg your pardon sir?

JUSSI:

Äh just nothing...

JUSSI KÖNYÄÄ TELTTAANSA JA KÄÄRIYTYY MAKUUPUSSIINSA. JUSSI POHTII SAAVUTUSTAAN JA MIETTII MITÄ HYVÄ YSTÄVÄ, JUHANI JÄÄSALO OLISI SANONUT HÄNELLE KOLMOSLEIRIN HUIKEISSA MAISEMISSA.

JUHANI JÄÄSALO:

Onnistui se sentään tuntui kyyristyessä tuulessa lähtee mies lentään hammas purtuna huulessa Rinne oli rankka olen vähän loppu aatos ollut vankka sinun luoksesi hoppu. Tarkkuutta rakkautesi vaatii hanskat jos kädestä tippuu tai kiinnitys köyteen ei kii en ikinä koskea voi jäähippuu huipullasi sun Miksi vuoksesi vaivaa näen moisen mäen Mietn korkeuskäyrissä matkaa kilometrejä puolitoista miksi pitäisi jatkaa raatamista moista. Ja sillon unelmani sinä siinä seisot olet jälleen rakkaimpani nuoruuteeni palaan miljoonissa unelmissani sinua tiukasti halaan Kuuntelen tuulta kasvojasi mietin puuren huulta epäuskossa vietin liikaa sekunnin tahtoisin unelmoida kanssasi vuorokauden joka tunnin Unelmani, olet kaunis mietin hiljaa vastaten unen vyöryvään kutsuun

JUSSI VAJOAA UNEEN. ON AIKA ANTAA KEHON JA MIELEN LEVÄTÄ. SEURAAVAN KERRAN, KUN TIIMI LÄHTEE YLÖSPÄIN SUUNTANA ON HUIPPU.

27.4.2010 In memoriam

JUHANI JÄÄSALO ISTUU KONEELLAAN NUUKSIOSSA. JUHANI SULKEE KONEENSA. VUORI ON VAATINUT ENSIMMÄISEN UHRINSA. ERÄÄN KIIPEILIJÄN MATKA KATKESI LUMIVYÖRYYN - LUONTO NÄYTTI VOIMANSA. JUHANI SYTYTTÄÄ KYNTTILÄN JA HUOMAA SANOJEN TULEVAN KUIN ITSESTÄÄN.

JUHANI JÄÄSALO:

Murheen musta lumi vyöryy kuolo on kuin pistävä kyy syliinsä kylmään sulkee unelmaansa tavoittelevan vaarojen halki kulkee huipulle jäiselle johtava tie aatokset siihen hetkeen vie jolloin kaikki hymyilee käsikirjoituksen mukaan ei mee kaikki suunnitelmat aina elämä on hetkistä kudottu laina Jäiselle haudalle kyynel vierähtää saavutettu määränpää Vuoret kulkijaa kumartaen tervehtää ei uhrata voi enempää sen puolesta jota rakastaa

JUHANI HILJENTYY KUNNIOITTAMAAN KIIPEILIJÄN MUISTOA.

ESPOO NUUKSIO: RUNO ANNE-MARISTA

ANNE-MARI ON TEHNYT HISTORIAA! ENSIMMÄISENÄ SUOMALAISENA NAISENA EVERESTIN KOLMOSLEIRISSÄ!” JUHANI JÄÄSALO LUKEE INNOISSAAN SKY CLIMBERS.COM -NETTISIVUILLA OLEVAA ILMOITUSTA. INNOISSAAN HÄN LAITTAA VIESTIÄ YSTÄVILLEEN EVERESTIN PERUSLEIRIIN.

JUHANI JÄÄSALO:

Korkeammalla kuin kukaan suomalainen nainen ikinä ennen seitsemän tonnia rikki huipulle enää vain pikkuinen hujaus Oravan lailla kohti huippua riennän taka-alalle työnnän kutkuttavan koti-ikävän työhöni keskityn unelmaani rakastan Kaikella on aikansa rakkaudessakin aika katsoa etäältä aika iholla koskettaa tuntea tuoksu rakkaan kuulla kuiskaus korvaan Tiedän olen valmis viimeiset askeleet luoksesi ottamaan kohtaamaan sinut unelmani kaikilla aisteillani Unessani jään ja lumen hohdetta pinnaltasi hiljaa ihailen ja olen unelmieni vuoren huipulla.

2.5.2010 Ukkosta ja salamointia

EVERESTILLÄ EI KOSKAAN VOI TIETÄÄ MITÄ TAPAHTUU. TÄMÄN SKY CLIMBERS -TIIMI TAJUSI YÖLLÄ. YLLÄTTÄEN LUMIVAIPPA PEITTI PERUSLEIRIN JA YHTEYDET ULKOMAAILMAAN KATKESIVAT. PILVET PEITTIVÄT TAIVAAN JA AURINKOKENNOJEN VIRTA EI RIITTÄNYT KONEILLE ASTI. VIHDOINKIN LOMAA. TIIMI KÄYTTI PÄIVÄN RAKENNELLEN LUMIUKKOJA JA LUMISODAN MERKEISSÄ. ANNE-MARI LUKI TIIMILLE JUHANI JÄÄSALON RUNON.

JUHANI JÄÄSALO:

Rakkaani sinä näytit minulle kahdet kasvosi Hymyilit täydeltä terältä sydänjuuriani myöten ihoni sisäpuoleltakin lämpöä hohkaamaan sait Autuaan onnellisena uneen vaivuin unessani puoleesi taivuin käsilläni tyhjää haroin kaikua syvyyksistä varoin Pelästyen jylhää jyrinääsi vavahtaen heräsin en ymmärtänyt ärjyntääsi peittoa päälleni keräsin Salamien leikkiä seurasin vihanko leimuntaa vaiko raukkauden liekkiä hiipuvaa Aamulla lumen peittämä maa Shortsit saa panna piiloon jäiseen siiloon Mietin kestääkö elossa sydämessäni loimuava rakkaus menettämisen pelossa painava on selässä pakkaus kulku ontuu hiljalleen Kuka keksi rakkauden teltastani ulos meen rakennan lumiukon kuvaks sen Onneni on tänään lumiukon näköinen pipo kallellaan

TÄNÄÄN TIIMI SAA OTTAA RENNOSTI, MUTTA JOKAISELLA OLI MIELESSÄ VIERESSÄ KOHOAVA JÄTTILÄISEN HUIPPU.

5.5.2010 Odottavan aika on pitkä Everestin perusleirissä

SKY CLIMBERS TIIMI ON ODOTTANUT JO MONTA PÄIVÄÄ HUIPUTUSYRITYSTÄÄN. TUULET EVERESTIN HUIPULLA OVAT KOVAT JA KUKAAN IHMINEN EI VOISI NOUSTA HUIPULLE VIELÄ MONEEN PÄIVÄÄN. TIIMI KOKOONTUU SUUNNITTELEMAAN MITÄ KUKIN TEKISI SEURAAVINA PÄIVINÄ. LHAKPAN YSKÄ EI OLE OTTANUT LAANTUAKSEEN, JOTEN HÄN PÄÄTTÄÄ LÄHTEÄ ALEMPAAN PERICHEN KYLÄÄN PARANTELEMAAN SITÄ. ALEMPANA IHMISEN KEHO TOIMII PAREMMIN JA MUUTAMAN PÄIVÄN RENTOUTTAVA LOMA VOISI PARANTAA MIEHEN KUNTOON. LHAKPA LÄHETTÄÄ TERVEISENÄ JUHANI JÄÄSALOLLE KOLME SANAA.

LHAKPA:

Yskä, Toipuminen, Paluu

JUHANI JÄÄSALO HUOMAA KONEELLAAN LHAKPAN KOLME SANAA JA VASTAA NOPEASTI HÄNELLE.

JUHANI JÄÄSALO:

Parantelemaan alaspäin pakko palata ikävöimään jäin mieli tekisi halata Selkäni joudun käätämään taakseni katsoen niskani vääntämään Asumaan alemmaksi jää en kuulen kuiskauksesi parane pian Toivon sytytät silloin toipuminen alkaa yskä häiritse ei enää illoin ei hengitystä salpaa Ehompana kuin koskaan huomisessa palajan syliäsi korkeinta kohti kulkea halajan Kurkistaa säteitä auringon takaa lumipeitteisen ikijäätyyneen huippusi varjon Hymyän sitä aatellen.

JUSSI KÄÄNTÄÄ JUHANI JÄÄSALON SANAT LHAKPALLE, JOKA HYMYILEE JA LÄHTEE TREKKAAMAAN KOHTI PERICHEÄ. JUSSI KATSOO TYHJÄÄ KONEEN RUUTUA. OLO EI OLE HYVÄ. VUORIKIIPEILIJÄN ELÄMÄ EI OLE HELPPOA. VÄLILLÄ PARISUHDE VOI OLLA KOETUKSELLA JA SILTI ON PYSTYTTÄVÄ KESKITTYMÄÄN OLENNAISEEN ELI HUIPUN VALLOITUKSEEN. AJATUKSEN ON OLTAVA KIRKAS. JUSSI TIETÄÄ, ETTÄ JUHANI JÄÄSALO VARMAAN VIELÄ ISTUU KONEELLAAN, JOTEN HÄN PÄÄTTÄÄ LAITTAA JUHANILLE KANSSA KOLME SANAA JA KATSOA, MITÄ JUHANI HÄNELLE VASTAA.

JUSSI JUUTINEN:

Pettymys, Parisuhde, Tulevaisuus

JUHANI JÄÄSALO YLLÄTTYY. JÄLLEEN UUSI VIESTI SKY CLIMBERS -TIIMILTÄ. JUHANI LUKEE RIVIEN VÄLISTÄ, KUINKA JUSSI ON HUOLESTUNUT. HÄN KIRJOITTAA YSTÄVÄLLEEN LOHDUTUKSEN SANOJA.

JUHANI JÄÄSALO:

Miten asiat menee näin prinkkalaa päin Mitä huomenna tapahtuu rakastavaisten kuu lupaukset lausutut muistaa sekin nyt itkee epäuskoisenä päätään puistaa Ei näin käydä voi unelmien rakkaustarina soi Kaikkiko yhtäkkiä menemään pois heität vuoks seonneen pään Minä olen ollut naimisissa kanssasi jo aikaa kotvan oppinut sylisi tuntemaan paras paikka päällä maan Parisuhteessa koetuksella liitos se ikuinen huulillani kiitos olet elämäni nainen Virheaskeleen yhteisillä poluilla jos ottaa aurinko karrelle kuumottaa Rakkauden pulppuavasta lähteestä ei juomaan kykene hämärtyy usko, tulevaisuus Muuri on kiveä kovempaa välillä rakastavaisten vuoks särjettyjen lupausten Käsieni väliin pääni painan pyydän elämältä lainan Anteeksipyyntöä itken pahuuttani kitken Onni viivy vielä hetki moni on kokematta retki moni sana lausumatta kanssa naisen jota ikuisesti, aina rakastan kaunein olet sielussani elämäni loppuun asti käteni sinulle ojennan niissä jäästä muovailemani kirkas, lumivalkoinen ruusu puhtaus puhtaudelle huutaa kuulethan rakkaani. Ethän minua sä hylkää kylmään maailmaan

”ASIAT KYLLÄ JÄRJESTYY”, JUSSI AJATTELEE JA PÄÄSTÄÄ ANNEN KONEELLE. ANNE HUOMAA, ETTÄ JUHANI ON LAITTANUT RUNOJA JUSSILLE JA LHAKPALLE. ” NO MIKÄ ETTEI, LAITANPA ITSEKIN MUUTAMAN SANAN JUHANILLE JA KATSOTAAN MITÄ MIES MINULLE VASTAA”, HÄN AJATTELEE JA NÄPYTTELEE JUHANILLE VIESTIN.

ANNE-MARI:

Odotus, Rentoutuminen, Kirja

”NO JOPAS NE NYT ON INNOSTUNEET”, JUHANI TUUMII JA KIRJOITTAA ILLAN PÄÄTTEEKSI VIELÄ ANNE-MARILLEKIN RUNON. ”TAITAA SE ODOTTAVAN AIKA OLLA TODELLA PITKÄ KUN NÄIN MONTA VIESTIÄ TÄNÄÄN OLEN SAANUT”, JUHANI TUUMII JA LAITTAA ANNELLE VIESTIN.

JUHANI JÄÄSALO:

Tuulet puhaltaa ei voi muuta kuin odottaa kuin kuuta nousevaa hetkeä jolloin ylös kavuta saa Odottavan aika on pitkä rakkauden luokse usein kiire Sinä luotasi työnnät myrskypuhurein kaikki jotka sinun huippuasi yrittävät koskettaa Tämä tyttö relaa se pelkää joka ei pelaa rakkaudensiirtoja jäähän kirjailtuja piirtoja Khumbun jäisellä shakkilaudalla Korkealla jäisellä rinteellä köysissä kiikkuen lisähapen turvin luoksesi liikkuen Relaan lisää otan kirjan käteen telttakankaalla tarkkailen leikkiä auringon viimoisen säteen Hymyilen kirjaani upoten sinua rakas tovittain muistelen kuumien aaltojen malttamaton vyöry sisälläni hypähdellen Jokohan huomenna kiipeilen Nukahdan kirja käsistäni teltan nurkkaan valahtaen

ANNE-MARI SULKEE TIETOKONEEN JA SUUNTAA TELTTAANSA.

ANNE-MARI:

Kirja ja makuupussi. Kuulostaa suunnitelmalta.

Tarinan kulku

Maaliskuu
  1. 24.3.2010 Helsinki-Vantaan lentokenttä
  2. 25.3.2010 Dubai
  3. 26.3.2010 Englanti
  4. 28.3.2010 Katmandu
  5. 30.3.2010 Hotelli Katmandussa
  6. 1.4.2010 Majatalo Phakding
Huhtikuu
  1. 3.4.2010 Namche Bazaar, leipomon kahvila
  2. 5.4.2010 Luostari Pangbochessa
  3. 10.4.2010 Matkalla
  4. 13.4.2010 Everestin perusleirin kommunikointiteltta
  5. 15.4.2010 Juhani inspiroituu Khumbun jäätiköstä
  6. 18.4.2010 Puhelu perusleiristä
  7. 20.4.2010 Epävarmuus hiipii Everestin perusleiriin
  8. 22.4.2010 Mount Everestin kakkosleiri
  9. 25.4.2010 Paluu perusleiriin
  10. 27.4.2010 In memoriam
  11. Espoo Nuuksio: Runo Anne-Marista
Toukokuu
  1. 2.5.2010 Ukkosta ja salamointia
  2. 5.5.2010 Odottavan aika on pitkä Everestin perusleirissä